perjantai 3. helmikuuta 2017

Häpeä, äiti!

Mä en suostu enää häpeämään! En todellakaan enää jaksa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että..

..meillä on TV melkeinpä koko ajan auki, ja lapset katsoo sitä just niin paljon kun niitä huvittaa.

..meillä saa vilkuilla ohjelmaa ruokapöydästä, kunhan muistaa myös syödä samalla.

..Milla saa ihan itse aamulla avata telkan, laittaa Netflixin päälle ja päättää itse ohjelmansa sieltä.

..me syödään aamupalat joskus vasta kymmenen/yhdentoista aikaan, koska miksi kiirehtiä?

..me ei todellakaan ulkoilla joka päivä, joskus saatetaan olla ihan koko päivä vaan sisällä, vaikka oltais kaikki ihan terveitä.

..Milla saattaa olla yökkärissä koko päivän, just edellä mainitusta syystä.

..meillä syödään eineksiä, joskus on ihanaa, kun saa vaan tökätä lihaperunasoseet mikroon ja olla helposti.

..mun lapset on kasvaneet purkkiruualla, Millalle en tehnyt yhtään sosetta itse, Sonjalle muussasin perunaa, mutta kun porkkana tuli kuvioihin, niin hain soseet kaupasta.

..mun vauvat on nukkuneet tissi suussa kaikki unensa. Millan kanssa tehtiin stoppi 10kk iässä, tämä nuorempi jatkaa tissiposkiunia edelleen.

..meillä ei oo sen suurempaa rytmiä päivässä, syödään kun on nälkä, mennään nukkumaan illalla, kun alkaa silmiä hierotuttaa.

..me syödään vain yksi lämmin ruoka päivässä. Sonja syö kyllä mössöjään kahdesti, mutta me isommat.

..mä en jaksa aina leikkiä lasten kanssa, vaan saatan makoilla (ja joskus nukahtaakin) Millan huoneen lattialle.

..meillä saa pelata tabletilla joka päivä, lähinnä nykyään Milla pelaa Sonjan päikkärien ajan, kun mä oon ihmistuttina, mutta kyllä se pelaa muulloinkin.

..Sonjakin on jo "pelannut" pikkukakkosta tabletilla.

..mulla on koko ajan puhelin hollilla, ja oon riippuvainen siitä.

..meillä juodaan (sokeritonta) mehua aamu- ja iltapalalla, ainoastaan ruuan kanssa vaadin juomaan maitoa.

..mä en muista antaa lapsille vitamiineja purkista. Milla muistaa jo nykyään itse, ottaa aamulla maitohappobakteerit ja nallevitat, mutta Sonja ei saa d-vitskulisää, koska en muistanu alottaa sille niitä tippoja vauvana, ja se ei tykkää pastillin mausta.

"Tulin minä kaapista ulos, ja arvaas mikä oli lopputulos.."

Mitä sä et suostu enää häpeämään?

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Riitänkö minä, äitinä?

Löysin eräästä äiti-ryhmästä alla olevan tekstin, joka oli pakko kopioida itselle muistiin, sillä niin usein sitä miettii, onko itse riittävä, hyvä äiti. Monet kohdat osuivat juuri minuun, toisia en tunnista. Siltikään en sulje niitä pois. Olenhan aivan tavallinen äiti, joka kasvattaa ihan tavallisia tyttöjä, vaikka välillä tuntuu että olen "p*ska mutsi" ja lapsistani tulee kaikkea muuta kuin salonkikelpoisia. Miten sitä oppii olemaan itselleen suopea?

"Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.

Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.

Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.

Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.

Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.

Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.

Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota lapselleen turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.

Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.

Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.

Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.

Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka kuin vahingossa lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan, vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.

Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.

Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.

Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen."

-Maaret Kallio-

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Koska vähän epäonnistuneistakin pitää puhua

Miksi esittelisin ainoastaan täysin onnistuneet työni, kun silloin moni ehkä ihanimmista projekteista jää huomiotta?

Osallistuin kahden viikon mittaiseen knitalong-projektiin Facebookissa. Niina Laitinen Designs järjesti Taimitarhan syyssukat -nimisen tempauksen, jossa siis nimensä mukaisesti tehtiin syksyiset sukat. Joka aamu klo 06:00 eetteriin pamahti uusi ohjeenpätkä ja kahdessa viikossa oli käsissä valmiit sukat. Ohjeissa oli kaksi eri kokoa, normi pohkeelle ja sitten tällaisille ratakiskoille. Valitsin tietysti jälkimmäisen. Otinpa vielä nelosen puikot, kun ajattelin, että kirjoneuleessa on ihan hyvä tehdä isommilla. Noni jes.

Alkuun kaikki näytti lupaavalta, kunnes tajusin omaavani ilmeisesti jotkut extrahuget pohkeet, koska sukka ei mennyt puoltapohjetta ylemmäs. No ei siinä, siskon synttärit lähestyi, annampa hänelle sukat. Ohje eteni ja lopulta tuli valmista. Piruuttani käskin viisveen vetää sukan jalkaan ja kappas. Sukan nilkkakohta oli hänelle sopiva. Mitäs ihmettä. No eipä siinä, nappasin sukat mukaan siskon synttäreille, kokeilkoot kaikki niitä, mahtuu kenelle mahtuu. Eihän ne mahtunu. Ei kellekään. Ajattelin jo vieväni sukat muistojen laatikkoon, kunnes sitten sain toiselta siskolta idean, että nitkutan väkisin sukan omaan jalkaan. Työn, tuskan ja hirveen hien jälkeen sukka komeili jalassani. Kuviot venyivät älyrumiksi ja pohkeita puristi. Sukat pois ja siskontyttö kokeilemaan. Tadaa. Näin olimme venyttäneet liian kireät sukat siroissa neljäykkösissä sopiviksi 12-vuotiaan kapeaan jalkaan! Erittäin upeaa.

Menivätpähän käyttöön! 💪

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Tuparivieminen

Kun ei osaa mennä ystävän uuteen kotiin tyhjin käsin, mutta ei oikein ehdi enää kaupoillekaan, on onni, että kaapista löytyy lankoja ja käsistä osaamista.

Me mennään tänään lasten (ihan hullua edelleen et voin sanoa lasTEN, että mulla on oikeesti kaksi lasta) kanssa vauvakaverille kylään heidän uuteen kotiin. Heillä siis on samanikäinen vauva kun Sonja on. En tiedä mistä, mut jostain oon oppinut, et on kiva kun vie mennessään jotakin emännälle.

No eilen illalla sitten tajusin, että meillä ei oo mitään viemistä! Ei muutako äkkiä puikot ja lankaa ja tekemään! Aika pian puikoilta putosi tiskirätti. Lanka on samaa puuvilla-bambua, kuin käytin käsipyyhkeessäkin ja puikko oli 3,5. Aika kiva tuli, taidan puikottaa itellekin samanlaisen.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Itsetehtyä kotiin

Ystäväni vinkkasi Novitan netistä ohjeen neulottuun käsipyyhkeeseen. Pyyhe näytti hauskalta ja tarpeeksi nopeatekoiselta, joten lankojen hakuun!

Meidän alueella parhaat lankakaupat on Korian abc:llä, jossa on ihan Novitan myymälä, sekä Lahden Kärkkäisellä, josta löytyy monia merkkejä. Yhteen pyyhkeeseen menee kaksi kerää cotton-bambu -lankaa, joskin minulla nuo kaksi kerää ei riittäneet ohjeen kokoiseen pyyhkeeseen, vaikka teinkin (vahingossa) pienen muutoksen kaavioon.


Tämä oli kyllä mukava työ tehdä, ja onneksi ostin varastoon jo sekä beigeä, että vaaleanpunaista lankaa uusia pyyhkeitä varten!

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Juhlat!

Puuhakas viikonloppu takana!


Lauantaina juhlittiin Isännän 30v-juhlia. Saimme käyttää siskonmiehen vanhempien mökkiä, jossa on kaikki mukavuudet, eli ihankuin ei mökillä oltaisi oltukaan. Siskonmies ja mun isä veivät ensin Isännän ajamaan kartingia, ja sillä välin laitoimme mökillä ruokia valmiiksi. Tarjolla oli salaatteja, sämpylöitä ja grillimakkaraa.


Ruuan jälkeen tietysti sitten kakkukahvit. Kakun tein itse, välissä ohut kerros vadelmamarmeladia ja paksu kerros suklaakreemiä. Tein eka kerran kreemiä. Aika tuhtia kamaa, yksi pala kakkua riitti tällekin sokerihiirelle. Koristeen tilasin leipurilta.


Sunnuntaina juhlittiin hyvän ystäväni vauvakutsuja. Yritimme järjestää juhlat salassa, mutta kuulemma juhlakalu oli arvannut suunnitelmat etukäteen. Mukavaa meillä oli silti. Koristelimme vauvalle bodyn ja housut sekä kirjoitimme kukin omat veikkauksemme vauvan mitoista, syntymäajasta ja sukupuolesta tekemääni vihkoseen.


Minä kasasin vaippakakun lahjaksi, ja voi vitsi miten kiva sitä oli koota! Käärin kaksi paketillista Libero Touch 3-koon vaippoja rullalle loombands-kumppareilla ja asettelin ne kakun kerroksiksi, rinki kerrallaan. Jotta sain kakusta korkeamman, korvasin muutamia vaippakohtia hoitotarvikkeilla, harsolla ja bodylla. Kerroksien päälle asettelin pikkulahjoja, kuten esim. ihanat käsityöaiheiset tutit. <3


Nämä ankkasukat tein Merino Baby-langasta kolmosen puikoilla. Ohjeen olin pistänyt kirjanmerkiksi puhelimeeni jo vuosi sitten, tarkoituksena tehdä omalle vauvalle, mutta nämäkin jääneet toteuttamatta. Nyt oli hyvä syy puikottaa. Aika ihanat, varmasti teen toisetkin.


Tuttinauhoista oli joskus puhetta tämän ystäväni kanssa. Tilasin viime syksynä tarvikkeita näihin, mutta kun Pikkusiskokaan ei tuttia ole oppinut syömään, on tarvikkeet jääneet odottamaan. Mallin otin jostain netistä ja tämä oli ihanan helppo tehdä "nukun vain vieressä" -vauvaa nukuttaessa. Lankana käytin Novitan Kotiväkeä. Nauhaan laitoin käyttämättä jääneen pingviinitutin omasta varastosta. Ihania pieniä töitä ja näpertelyitä sai tähän vaippakakkuun ja juhliin liittyen tehdä, nautin suuresti.






lauantai 25. kesäkuuta 2016

Intohimona lastenvaatteet

Ai mitäkö ne kotiäidit tekee "vapaa-ajallaan"? No ne (ainakin minä) shoppailee lapsilleen vaatteita. 😀


Näin upeassa maisemassa sain käydä männä keskiviikkona. Tässä tämän kakkosen aikana olen tutustunut uuteen, kotimaiseen naisten ja lasten vaatemerkkiin, Noshiin. Minua kiehtoo ajatus kotimaisista vaatteista kaikkien suurten, ulkomailla suunniteltujen ja tuotettujen merkkien rinnalla. Ja vielä, kun vaatteiden hinnat eivät päätä huimaa, olen myyty. Tai siis, olen inNOSHtunut! 😛


Mutta niin. Keskiviikkona kävin Nosh-edustajani, Selman luona kuvan kauniissa Pennalassa kauden päättäjäisissä. Minua jännitti hirveästi mennä tapahtumaan, mutta aivan suotta. Tunnelma paikan päällä oli rento ja ihan kuin koolla olisi ollut suuri ystäväporukka. Selma järjesti meille kuluneen malliston mallikappaleiden huutokaupan, eli emäntinä saimme ostaa kutsuilla rekissä roikkuneita kappaleita halvempaan hintaan. Ajattelin pysyä yhdessä tai kahdessa ostoksessa, mutta ihan lapasestahan se lähti.

Rekki täynnä ihanuuksia.

Huutokaupan jälkeen saimme nauttia pöydän antimista.
Voitin jopa arvonnassa!

Ai mitäkö sitten ostin? Halusin kuvata myös aikaisempia ostoksiani, esitellä ehdottomia lemppareitani.


Ensin pimujen samismekot! Tuon isomman mekon tilasin Millalle jo emännöimiltäni kutsuilta ja nyt vip-illasta nappasin pikkusiskolle oman mekon, joka kuitenkin menee hänelle vasta ensi vuonna. Mutta ei se mitään, koska Millan mekko on niin reilua kokoa, että mennee myös ensi kesänä päälle.


Samistelu jatkuu näissä ihanissa sirkuspaidoissa! Tämä kuva on Sonjan 6kk kuvauksesta, jonka kävi meillä tekemässä taitava Photography OutiS toukokuun lopulla. Tämä kuosi on ihanan veikeä, ja nämä vaan on ihan meidän tyttöjen näköiset vaatteet! Nämä olen tilannut aiemmilta kutsuilta.


Tämä siilimekko on tilattu aiemmilta kutsuilta myöskin. Tätä samaa kuosia punapohjaisena löytyy Millalta myös paita ja Sonjalla on odottamassa body. Eli hei, samistelua tiedossa näilläkin! 😉


Millalle ostin vip-illasta tämän iiiiiiiihanan Miniraita taskutunikan. Otin tämän vähän suunapäänä, ja jännitin mahtuuko se neidille, mutta onneksi se sopii ja on vaan NIIIIIN ihana! Neiti itse myös ihastui tähän, eikä olisi malttanut riisua pois.



Itselleni ostin Biker treggings-housut. Kuvassa näkyvät olen tilannut jo aiemmilta kutsuilta, ja nyt ostin kokonaan mustat. Nämä ovat ihanat päällä, tukevat muttei puristavat. Aiemmin tilaamani Vappu-paita sopii näiden kanssa loistavasti, sillä jopa tällainen ratakiskojalkainen ja hehtaaritakamuksinen kehtaa lähteä tällä paidalla ja näillä housuilla ihmisten ilmoille, koska paidassa takakpl on pidempi ja ulottuu näin kivasti pepun alle. Ai että! 

Sanoinko jo, että olen vaan niin inNOSHtunut? 😃 En voi muuta, kuin kiittää Selmaa ja jäädä innolla odottamaan syksyä ja uutta mallistoa.